| Suvun tunnettu historia – Hannukkalan saaresta Tiuralaan (Hiitolaan)
Suvun varhaishistoriaa ovat tutkineet Hannu Hannukainen ja hänen isänsä Tauno J.P. Hannukainen. Hannu Hannukainen kirjoittama ”Hannukaisten historia”-teos (1997) käsittää suvun historian 1500-luvun alkupuolelta alkaen, kuten hän itse toteaa kirjansa alkusanoissa: ”Hannukaisten historia-teoksessa kuvatuilla tapahtumilla on todenmukainen asiakirjatausta. Täsmällisesti ottaen tutkimus ulottuu vuoteen 1809, mutta eräiltä osin se ulottuu 1800-luvun puoliväliin. Käytetyistä lähteistä tärkeimmät ovat voudintilit, maakirjat, arvioluettelot, henkikirjat/ ratsuväen rullat, erilaiset tuomiokirjat, kirkonkirjat vuodesta 1689 sekä noin 1717 alkavat rippikirjat. Lähdeaineistossa on aukkoja; eräät 1600-luvun ja 1700-luvun alun asiakirjat puuttuvat kokonaan. Aukkojen ylittäminen on helpottunut runsaan sukunimen käytön vuoksi. Lähteistä tuomiokirjat eli oikeusasteiden asiakirjat antavat elävimmän kuvan suvun jäsenten vaiheista. Kaikki säilyneet tuomiokirjat onkin tutkittu. Taustatietoa on tarjolla siitä kiinnostuneelle esimerkiksi pitäjähistorioissa.” Suvun tunnettu historia alkaa vuodesta 1543, jolloin suvusta on tehty ensimmäinen tähän päivään saakka säilynyt merkintä viralliseen asiakirjaan – Viipurin pitäjän maakirjaan. Suvun henkilöhistoriallisen tutkimuksen kannalta on oleellisen tärkeää, että teos sisältää myös sukutaulut kirkonkirjojen pitämisen aloittamista edeltävältä ajalta. Näin on eri aikakaudet saatu yhdistettyä ja suvun nykyiset jäsenet voivat tarkastella omia juuriaan taaksepäin pidemmälle kuin kirkonkirjat sen mahdollistavat. Kirkonkirjoihin perustuvan sukututkimuksen aloitti imatralainen Reino Hannukainen jo 1970-luvulla. Vaasalainen Bengt Sjöberg tallensi kirjallisen sukututkimustiedon tietokoneavusteiseen sukututkimusohjelmaan. Reino Hannukaisen hankkimaa perusaineistoa täydennettiin sukuhaarojen yhteyshenkilöiden hankkimilla perhe- ja yksilökohtaisilla tiedoilla, jota Bengt Sjöberg yhdisti sukutietokantaan. Näin kootusta aineistosta sukuseura saattoi julkaista uuden ”Hannukaisten sukua”-teoksen vuonna 2005. Kirjassa on keskitytty lähinnä mieslinjan seuraamiseen. Suvun naispuoliset jäsenet sekä heidän perhetietojensa tutkiminen ja tallentaminen on jätetty seuraavien sukututkijoiden tehtäväksi. Tämä työ on meneillään ja seuraava sukujulkaisu on suunniteltu valmistuvaksi sukuseuran 30-vuotisjuhlakokouksessa vuonna 2018. Hannukaisten suvun vaiheita Hannukaisten historia-teoksen mukaan Hannukainen-suku on vanha suomalainen kantasuku, jonka vaiheita on päästy tutkimaan 1500-luvun puolivälistä asti. Suvun esi-isät olivat sitkeää rajaseudun kansaa, joka on vuosisatojen aikana tottunut puolustautumaan ja sopeutumaan. Suvun historiassa on yllättäviä sattumuksia, mutta se on noussut jaloilleen ja toipunut. Sukunimi Hannukainen on peräisin oletettavasti keskiajalta. Ruotsalaisten tekemän kolmannen ristiretken aikoihin 1200-luvun lopulla väkeä kastettiin roomalaiskatoliseen uskoon. Nimiä valittiin sen pyhimyksen mukaan, minkä parhaiten uskottiin takaavan suojelusta perheelle ja sen elinkeinolle. Johannes oli maan seurakunnissa suosittu pyhimys. Nähtävästi kyseessä oli Johannes Kastaja, joka oli myös Ruotsissa katolisella ajalla suuresti kunnioitettu. Pyhimysten suosio kuvastuu vielä uuden ajan alussa ristimänimien käytössä. Hannukainen on Johanneksesta nimien Hannus, Hanno ja Hannu kautta johdettu nimi, joka on saanut nykymuotonsa jo varhain. Varhaisimmat merkinnät Hannukaisista ovat Viipurin pitäjän maakirjoissa vuonna 1543, mistä lähtien nimen esiintymistä voi seurata lähes vuosittain eri asiakirjoissa. Vuonna 1556 nimi kirjoitetaan nykymuodossaan eli Hannuckainen. Suomalaiset nimet kirjoitettiin korvakuulolta ja siksi niistä voi esiintyä kirjoitettuina eri muunnelmia. Muita 1500-luvulla yleisesti esiintyviä kirjoitusmuotoja ovat Hannuckan ja Hannucka. Nimen kirjoitustapa vakiintuu noin vuonna 1600 muotoon Hannukain tai Hannuckain. Hannukaisten kylä kirjataan vain muodossa Hannukkala. Hannukainen-nimeen viittaavia merkintöjä tapaa satunnaisesti myös Viipurin pohjoispuolella, mutta niillä ei ole samanlaista kantasuvun jatkuvaa luonnetta kuin Viipurin pitäjän Hannukaisilla. 1500-luvulla maakirjaan kirjataan sukunimi yhdelle tai kahdelle Hannukkalan kylän isännälle kerrallaan. Muut maakirjaan tai veroluetteloon kelpuutetut esiintyvät etunimellä ja sen jälkeen merkityllä isännimellä. Voi olettaa suvun vanhimman tai talokokonaisuuden edusmiehen olevan oikeutettu sukunimen käyttöön maakirjassa. Hannukkalan kylä ja saari Vuodesta 1544 Hannukaisten kylä on maakirjan mukaan Hannuckala eli Hannukkala. Kyläksi nimitettiin tuolloin veronkannossa jo muutaman talon kokonaisuutta. Hannukaisten asuinpaikka oli aluksi nimeltään Harisalmi, joka lienee Hannukkalan saaren ja mantereen välinen salmi. Tämä käy ilmi vuosilta 1554 ja 1555 olevista asiakirjoista, joissa nimetään Harisalmessa asuvat Hannukaiset . 1550-luvun jälkeen nimi Harisalmi jää pois käytöstä ja koko saarta kutsutaan Hannukkalaksi. Em. syystä voidaan olettaa Hannukaisten tulleen saarelleen 1500-luvun alussa. Keskiajalla oli yleistä, että uudisasukkaan nimi on aiheuttanut kyläksi laajenevan asutuksen nimen. Hannukkalan saari sijaitsee Viipurinlahden itärannalla Uuraan saaren Manalan ja mantereen puolen Niemelän kylien välissä. HannukkaIan saari kuului noin vuoteen 1640 Viipurin pitäjään, minkä jälkeen se oli osa Johanneksen kappeliseurakuntaa. Hannukkala pysyi saaren nimenä myöhempinäkin aikoina muistona varhaisista asukkaista. Samoin saaren pohjoispään nimeksi jäi Nokka eli Nokka. Saari on karu ja matala kalliosaari/ jonka peltoala oli pieni. Kiviset peltokaistaleet olivat parina lohkona saaren eri puolilla. Kasvillisuus oli monimuotoinen ja rehevä. Saaren talomäärä oli huipussaan vuonna 1559, jolloin taloja tai veroista vastaavia isäntiä on 10. Määrä on suuri verrattuna lähikyliin. Vain Ylä-Sommeen taloluku oli suurempi eli 14 taloa. Hannukaisilla oli tuolloin 4 taloa, jotka sijaitsivat saaren eteläosassa. Saaren pohjoispuolen omistivat Nokot eli Nokat. 1560-luvulla veroa maksavien talojen määrä saarella supistui ja pysyi jatkossa neljän talon suuruisena. Taustalla saattoi olla myös muutos kirjaustavassa.
Hannukkalan saari ympäristöineen nykyisin. Google Maps 31.12.2016 1500-luvulla mainitaan eri lähteissä useita miespuolisia Hannukkalan Hannukaisia. 1500-luvun lopulla miesten määrä supistuu. Todellisuudessa nimiä lienee enemmän, koska 1560- luvulta alkaen merkittiin vain talouden isäntä ja hänen miespuolisen väkensä lukumäärä. Oikeudenkäyntiasiakirjoja ei ole käytettävissä 1500-luvun loppupuolelta. Varsinaista sukututkimusta ei esitetyistä nimistä voi tehdä, sillä perheenmukaista jaottelua ei säilyneissä asiakirjoissa ole käytetty. Voidaan vain todeta suurimman osan esitetyistä henkilöistä olleen toisilleen sukua. Asiaan saadaan vahvistusta eräästä avoimesta kirjeestä vuodelta 1554, jossa mainitaan Harisalmen Hannukaisia ja todetaan heidän olevan sukua keskenään. Alla olevassa luettelossa on esitetty 1500-luvun asiakirjoissa esiintyneiden Hannukaisten nimiä:
Syynä miesten vähenemiseen 1560-luvulta alkaen voi olla kirjaamistavan ohella olosuhteiden vaikeutuminen seudulla. Jo Kustaa Vaasan toivoma muuttoliike jatkui Viipurin ympäristöstäkin sisämaan osin vielä koskemattomiin erämaihin. Saarella asui Hannukaisia aina 1600-luvun alkuun saakka. Varhaisia muuttajia edellä nimetyistä on Suni Hannukainen, joka mainitaan Uudellakirkolla 1554. Hannukaisten historian tärkeitä lähdeaineistoja olivat 1500-luvun osalta maakirjat, jotka kuuluvat 1540-luvulta alkaviin voudintileihin. Maakirjoja onkin käytettävissä lähes aukottomasti. Maakirjojen tietoja on voitu täydentää käyttämällä apuna sakko-, autio-, papinvero-, karja-, ja kylvöveroluetteloita. Hannukaisten aikuisten miesten pääluku vaihteli yhdestä kolmeen. Suurimmillaan luku oli kolme Matti Hannukaisen talossa vuosina 1586, 1589 ja 1600. Saarella eivät suurperheet viihtyneet enää 1500-luvun lopulla. Tuolloin Hannukaisten talojen miesten pääluku oli yksi tai kaksi. Jo yhden miehen puuttuminen vahvuudesta huomioitiin veronmaksussa. Näin tapahtui esimerkiksi vuonna 1599, jolloin Matti Hannukainen oli vankina Venäjällä, jolloin talo vapautettiin kuninkaan kirjeellä veron maksusta muutaman vuoden ajaksi. Vero maksettiin vuosittain tilan tuottamilla elintarvikkeilla. Hannukkalan saaren maksama voimäärä oli yleensä yksi tai kaksi leiviskää eli 8.5 – 17 kg. Määrä tuntuu suurehkolta, sillä 1600-luvulla tiedetään lehmää kohden saadun noin leiviskän eli 8.5 kg voita vuodessa. Voiveron suuruus rahassa esimerkiksi v. 1590 oli 10 markkaa. Osa verosta maksettiin kaloina. Eri nuottakuntiin kuuluvat Hannukaiset luovuttivat yleensä vuosittain 1/2 tynnyriä kalaa. Enimmillään Hannukaisilla Hannukkalassa oli neljä (4) taloa. Taloissa eli useita miespuolisia Hannukaisia, joiden todetaan ”olleen sukua keskenään”. Suni Hannukainen muutti Hannukkalasta Uudellekirkolle, jossa hänet mainitaan olleen kirjoilla v. 1554. Tätä sukuhaaraa ei ole tutkittu, mutta KATIHA-tietokannan mukaan Uudellakirkolla asui 1700-luvulla ainakin Heikki Antinpoika Hannikainen. Pyhäjärvelle muutti Hannukaisia 1610-luvulla ja Sakkolaan 1640-luvulla. Voidaan olettaa heidän olleen Hannukkalan Laurin sukua. Eräät heistä kirjatiin Hannikaisiksi. Muuttoliike sisämaahan alkoi taas 1500-luvun lopulla. Hannukaisiakin muutti Savoon, lähinnä nykyisten Rantasalmen ja Puumalan seuduille, mutta 1600-luvun alussa muuttovirta kääntyy Käkisalmen lääniin. Matti Pekanpoika ja Antti Pekanpoika muuttivat Jääsken ja Ruokolahden kautta Käkisalmen lääniin. Em. Antti lienee ollut Pyhäjärvellä vuodesta 1615 asunut Antti Hannukainen. Pyhäjärvellä ja Sakkolassa on myöhemmin ollut runsaasti Hannukainen- ja Hanicka-nimisiä henkilöitä. Sipi Hannukainen muutti Muolaaseen v. 1615 tienoilla. KATIHA-tietokannassa on Muolaassa ollut 1700-luvulla jo useita kymmeniä Hannukaisia. Viimeisin Hannukkalasta lähtenyt suvun edustaja on kuvannut tuntojaan toteamalla: ” Hannukkala ol’ hyvä kylä, mutt’ vähän siin’ ol’ vikkaa, pellot olliit kiviset ja kujasilla likkaa.” Hannukkalasta Tiuralaan Suvun vaiheiden tutkimuksissa on keskitytty Tiuralan eli myöhemmän Hiitolan Hannukaisiin. Hiitolasta Hannukaisia on muuttanut jo melko varhain myös naapuri- ja muihin lähipitäjiin, mm. Kaukolaan, Räisälään ja Käkisalmeen. Kurkijoen seudun historiassa todetaan Hannukainen kantasukuna Tiuralassa/Hiitolassa vuodesta 1612 alkaen (esiintyy Kopsalan, Kyläjärven ja Mustolan kylissä). Seuraavassa eräitä muuttoliikkeeseen liittyviä huomioita
Tiurala eli Tiurula kuului Käkisalmen läänin pohjoiseen osaan ja sijaitsi Laatokan luoteiskolkassa Räisälan ja Kurkijoen pitäjien välissä. Tiurala rajoittui lännessä Jääsken ja pohjoisessa Joukion eli Parikkalan pitäjään. Pitäjän nimi Tiurala jäi 1600-luvun lopussa tarkoittamaan kylää pitäjän itäosassa ja pitäjän uudeksi nimeksi vakiintuu Hiitola. Tiurala mainitaan Käkisalmen läänin pohjoisosan vanhimpana kirkkopitäjänä, jolla näyttää olleen oma kirkkoherra jo 1616 ja kirkko heti 1625 jälkeen. Pekka Hannukainen (Peer Hannukaine) oli asettunut Tiuralaan 1610-luvun alussa. Hänet mainitaan nimeltä läänintileissä 1614 Käkisalmen linnankirjurin Martti Purtan palkkatilan talonpoikana. Purtan toinen palkkatila oli Martti Torven tila. Purta menetti virkansa rikkomusten vuoksi 1610-luvun lopulla. Hannukkalan ratsutilan perustamisen ajoilta on säilynyt henkikirja, jossa nimetään kaikki miespuoliset Kopsalan Hannukaiset sekä heidän sukulaissuhteensa. Henkikirja on tammikuulta 1629. Tuolloin miespuolisten Hannukaisten lukumäärä oli 14 ja he olivat asettuneet viiteen (5) savuun eli asuttuun taloon. Henkikirjan marginaaliin on merkitty Kopsalan kohdalle viisi autiota eli tyhjää taloa, joihin Hannukaiset olivat asettuneet. Autioita tiloja syntyi seudun kantaväestön siirtyessä itään osoittaen tyytymättömyyttään uusille vallanpitäjille (Ruotsille). Tämä henkikirjan mukaan vanhastaan suomalainen perhe ilmoittautui ratsupalvelukseen nokkamiehenään Pekka Matinpoika Hannukainen. Ratsutila asetti kruunun palvelukseen miehen ja hevosen asianmukaisesti varustettuna. Näiden tuli täyttää kooltaan ja kunnoltaan katselmusherrojen vaatimukset. Miehellä oli aseina miekka ja pistoolipari sekä varustuksena kypärä, rintahaarniska, saappaat ja kannukset. Rautaisen haarniskan sijasta käytettiin myös hirvennahkakylteriä. Hevosen tuli olla satulalla varustettu. Kelvollisen ratsuhevosen hinta v. 1639 – 1641 oli 40 – 60 kuparitaalaria. Kysynnän ja tarjonnan vaihtelun mukaan ratsun saattoi v. 1659 saada jopa 30 taalarilla. Puolan sodan aikana kysynnän ollessa suuri saattoi ratsun hinta olla jopa 160 taalaria. Tavallisen hevosen sai v. 1620 – 1640 vajaalla 20 taalarilla. Miekka eli säilä maksoi 6 – 7 taalaria ja pistooliparin hinta vaihteli 40 – 60 taalariin. Pistoolit saattoi hyvä kauppamies saada 16 taalarillakin. Kannusparin hinta oli kuusi (6) taalaria. Varusteiden kokonaisarvo vuonna 1640 oli noin 92 -133 taalaria. Lisäksi ratsutilan oli maksettava ratsumiehen palkka, joka oli noin 30 taalaria vuodessa. Vaadittu investointi oli suuri ja sisälsi tappioiden tuoman riskin. Menetettyjen varusteiden tilalle ratsutilan oli hankittava uudet. Tähän ei aina kyetty ja eräinä aikoina todettiin esimerkiksi vain puolella komppanian miehistä olleen haarniska. Jos verrataan varustelun kustannuksia veroarvoon, voidaan vaadittuja investointeja pitää suurina. Ratsumiehen palkka säästyi lähettämällä palvelukseen tilan oma mies tai sukulainen. Tiuralan ratsutiloista vain Hannukkala pystyi varustamaan ratsut miehen yhtäjaksoisesti vuodesta 1629 vuosisadan loppupuolelle. Tila olikin seudun ratsutiloista suurin. Ratsukon ylläpitäminen vaati riittävää viljelyalaa. Vuoden 1629 henkikirjassa todetaan Kopsalan kylän ratsutilan viiden talon isäntinä:
Hannukaisilla näyttää olleen omat talot ja taloudet, eivätkä he karjalaiseen tapaan muodostaneet suurperhettä. Suurperhe oli paternalistisen katsomustavan ilmaus, jossa isällä tai leskiäidillä oli määräysvalta ja lapset tottelivat. Suuren väkimäärän kasaaminen yhteen talouteen saman katon alle johtui työvoiman suuresta tarpeesta varsinkin kaskitaloudessa elettäessä. Toisaalta tilajakojen hankaloituminen 1600-luvun lopulla esti itsenäisten talouksien syntymisen. Vuonna 1643 laadittu kartta osoittaa alkuperäisen Kopsalan kylän sijainneen pari kilometriä etelämpänä kuin myöhempinä aikoina, jolloin Kopsalalla tarkoitetaan kylää Kopsalan lahden pohjukassa. 1600-luvulla lahden pohjukassa oli Änkilän kylä. Vuoden 1643 kartan perusteella voi todeta ratsutilan sijainneen Kopsalanlahden lounaisrannalla, jolla metsäinen kangasmaa nousee melko jyrkästi Laatokasta. Ratsutila on sijainnut mäen päällä kauempana rannasta Käkisalmen tien tuntumassa. Uudemmissa kartoissa paikan nimeksi todetaan Harakkalankangas. Hannu Hannukainen on seurannut Hannukkalan ratsutilalta alkunsa saaneiden kolmen sukuhaaran vaiheita. Historioitsijat eivät ole saaneet selville, miksi Käkisalmen läänin Tiurala ainoana lähetti ratsukoita kansainvälisille kentille. Hannukaisten historia antaa asiasta uutta tietoa. Ratsutila oli pitkään ainoa laatuaan koko Käkisalmen läänissä. Se jatkoi taloudellisia ja omistuksellisia vaikeuksia uhmaten Hannukaisten omistuksessa noin vuoteen 1679. Ratsutila lähetti vielä Brandenburgin kentille oman isäntänsä Ruotsi-Suomen mahtiajan viimeisiin taisteluihin ennen Suurta Pohjansotaa. Pekka-isäntä ei palannut retkeltä, jolle jäi suurin osa sotaretkeen osallistuneista joukoista. Hannukkalan ratsutilakin kaatui kunniakkaasti ja siitä tuli hovileiri, joka vielä muutaman vuoden ajan lähetti ratsukon aatelislipun alla. Hovileiri-nimike oli Hannukaisten kannalta myöhemmin kohtalokas. Ratsutilan hajoaminen aiheutti muuttoliikettä. Erityisesti KilpoIan saaristo houkutteli sukua. Antti Simonpoika muutti pois Hannukkalasta vuoden 1680 tienoilla. Hänelle osoitetaan asuinpaikaksi Oparanniemi, mutta siellä Antti ei viihtynyt, vaan muutti Kilpolan saareen. Hänet mainitaan talonpoikana Kilpolassa v. 1685. Näin sai alkunsa Hannukaisten Kilpolan sukuhaara. Kilpolassa oli myöhemmin useita Hannukaisten tiloja. Osalla tiloista oli erityinen kruununtilan luonne.
Kilpolan Hannukaisten tilan Kilpola 17 Isojaossa vahvistetut jako-osuudet Hannukkalan Hannu Hannukaiset erosivat ratsutilasta ennen 1600-luvun puoliväliä ja perustivat tilat lähistölle. Hannu Pekanpoika Hannukainen oli verotilan isäntä Hiitolan kylässä jo 1645. Hänen poikansa Matti muutti Kurkijoelle ja mainittiin Soskuan kylän maakirjoissa vielä 1640-luvulla. Hannu eli Hanno Pekanpoika on ratsutilan isännän Pekka Matinpojan setä. Hannu Matinpoika erosi ratsutilasta vähän myöhemmin ja muutti läheiseen Änkilän kylään talonpojaksi entisen Iivar Nesterinpoika Lipoisen taloon noin 1650. Vuoden 1651 maakirjaan merkittiin ensimmäistä kertaa Lippolan eli Lipolan kylä, jonka ainoa isäntä oli Hannu Hannukainen. Hän hallitsi kolmea savua. Näin Lipolan kylän nimi juontui Iivar Lipoisen talon nimestä. Lipolan kylä sijaitsi n. 2 km:n etäisyydellä Kopsalasta Sirsjärven suuntaan. Hannola sai nimensä ensimmäisen isäntänsä Hannu Hannukaisen mukaan. Myöhemmin tilaa asuivat Hannun pojat Hannu ja Yrjö, myöhemmin yksin Yrjö.
Hannukkalan ratsutilan sijainti Kopsalassa 1600-luvulla Sittemmin Hannukaisten suvun jäseniä on levinnyt lähes kaikkiin Hiitolan kyliin ja, kuten edellä on kerrattu, myös naapuri- ja lähipitäjiin. Suvun myöhemmistä vaiheista tullaan kertomaan näillä sivuilla myöhemmin. |
